Pariisi III

 

Kävimme Porte de Vanvesin kirpputorilla. Kirjan mukaan se on pieni. Me kiersimme monta tuntia ja kun loppua ei näkynyt, niin luovutimme.
Hinnat vähintäänkin Suomen tasoa, jos ei kalliimpaa. Ostimme vain joitain pieniä tavaroita.

 

Vanha ihana peltinen laatikko, jossa oli oikea avainkin, mutta ei mennyt lukkoon. Pyöri vain lukossa. Ja ihana kädensija. En tiedä onko alunperin kuulunut siihen.

Ja vihdoin viimein sain himoitsemani puisen mitan, joka on vielä 2 metriä pitkä. Ihana.

Ostin 2 pientä monogrammileimasinta. Isot olivat niin kalliita, että en malttanut sellaiseen laittaa rahojani. Mutta upeita ne olivat.

 

Kirjat ovat yksi heikkouteni. Mitä pienempi sen parempi. Jos on vielä nahkakannet, niin löytö lähentelee minulle lähes täydellisyyttä. Tämä kirja oli pieni 5,5 x 10 x 1,5cm ja viininpunaiset nahkakannet.

 

Tämä kirja pääsi mukaan, koska maksoi vain 1 euron. Lisäksi se oli pienempi kuin A6.
Sitähän voi käyttää vaikka askarteluun.

 

Siellä oli valtavasti ihmisiä. Kaikkien pöytien lähelle ei edes päässyt. Kaikkea ihanaa isompaa tavaraa oli vaikka kuinka paljon, mutta miten sellaisia kuljetat. Oli vain tyytyminen kaikenlaiseen pieneen.

 

Luulin tätä käsinkirjoitettua kirjasta päiväkirjaksi ja hinta vain muutamia euroja. Mutta ilmeisesti siihen on joku kirjoittanut laulujen sanoja. En ole kyllä varma, kun en osaa ranskan kieltä.

 

 

 

 

Nämä viime vuosisadan alusta olevat muotilehdet ostin samalta myyjältä kuin käsinkirjoitetun kirjasenkin. Mies oli seurannut edellistä asiaksasta ja tiesi, että 3 lehteä saa vitosella. Pähkäilimme mitä mahtaa maksaa 4 lehteä ja kirja yhteensä. Myyjä sanoi suomea murtaen, että koko kasa maksaa 10e. Oli iloinen yllätys löytää hieman suomenkieltä puhuva myyjä. Hän oli suomalaisen naisen kanssa naimisissa ja asunut joskus Suomessakin. Napapiirin yläpuolella Sallassa. Tämän jälkeen olimmekin melkein sukulaisia, koska minäkin olen asunut siellä.
Huomatkaa muuten toiseksi alimmaisen lehden mittataulukko. Siinä koon 36 vyötärönympärys on 49cm. Tällä hetkellä taitaa viralliset mittataulukot olla parikymmentä senttiä isommat tuossa koossa.

 

Eräällä myyjällä oli iso laatikollinen suklaamuotteja. Ihan tuli valinnanvaikeus vastaan. Lopuksi päädyin tuollaiseen suklaalevy muottiin. Olin ihan innoissani kun tuollainen aarre tuli vastaan.
Ostin 2 pellavaista pyyhettä/liinaa, jossa oli kaunis monogrammi keskellä. Sain itse valita liinat ja kotona huomasin, että toisessa oli pieni reikä.

 

Tämä on jonkinlainen muffinssimuotti. Sillä on oma nimikin, mutta en tietenkään muista mikä.
Ilmeisesti sen leivonnaisen mukaan tulee nimi.

 

 

Alimmaisena olevat puiset lankarullat ostin myös. Pienemmät lankarullat ovat sormustinta pienempiä. Nuppineulatyyny, sormustin ja sakset on Suomesta ostettuja.

Tavarat ovat kaikki levällään etsimässä paikkaansa, enkä suoraan sanoen muista ostimmeko kirpparilta jotain muuta.

 

Tämä tavaratalo on upea Galeries Lafayette. Jos haluaa kierrellä, niin täällä saa kyllä aikansa kulumaan.

 

Alakerrassa on hyvä herkkumyymälä. Sieltä ostimme tuliaisherkut sekä ihanat K.Lagerfeldin kuvaa ja nimikirjoitusta kantavat pienet metalliset CocaCola light pullot. En tiedä saako näitä pulloja Suomesta.
Ruusuvettä piti tietenkin ostaa. Ruususaippua on jo käytössä.

 

Nämä on ostettu Au Printemps tavaratalosta. Siellä on kaikennäköistä hauskaa ja kekseliästä keittiötarviketta. Ja kallista.
100ml oliiviöljypullo näyttää aivan miesten parta-/hajuvedeltä.

Saa nähdä miten käy, kun aletaan paistamaan muffinsseja silikonikupeissa. Laitan sitten kuvaa, jos saan onnistumaan. Mutta helteillä ei meillä leivota.

Pariisissa oli alennusmyynnit samaan aikaan, kun olimmme siellä. Saimme ostettua lapsenlapsille vaatetta ja muuta kivaa ihan kelpo hintaan. Niin että pikkuputiikkejakin sai kyllä kiertää ihan tarpeeksi.

Taisi tulla niin pitkä postaus, ettei kukaan jaksa lukea tai katsoa loppuun asti.



Kiitos edelliseen postaukseen kommentoijille, vierailijoille ja lukijoille!!




Ihania heinäkuun viimeisiä päiviä teille kaikille!!!

Rett fra hjerte.

Klokken er forlengst alt for mye,på bordet står et lys

og blafrer,fra cd spilleren kommer det

rolige toner,og jeg har en deilig sen kveld..

Tankene mine går tilbake i tid,

tenk over 3 år siden jeg startet for meg selv,

så fort tiden har godt....

Så spent jeg var da jeg åpnet,og tenk dere

jeg greide det,takket være ALLE de faste trofaste kundene mine

SÅ takk kjære DERE;))

Så mange nye mennesker jeg har møtt,blitt kjent med,

Noen har jeg sett bli gravide,fått barn og er med på å se de

vokse seg større.

Andre har blitt forlovet,giftet seg

Så mange små prater vi har hatt,både sorger og gleder

ser mange av dere

foran meg nå jeg nå skriver..

Dere mine kunder skal vite at jeg setter stor pris på dere,

For det er dere som gjør at jeg kan

fortsette å drive den lille butikken som

jeg selv er så glad i..

MYE jobbing til tider,men er blitt som mitt andre hjem

og noen ganger er jeg så sliten men lykkelig allikevel;))

Så takk igjen kjære DERE,vet at mange av dere

er innom bloggen og leser.

På tide nå å blåse ut lyset og slukke cd spilleren

før sola igjen står opp og en ny dag begynner...

Pariisi II

 

Emme ottaneet valokuvia Pariisista paljoakaan.
Ei kuvattu kuuluisia nähtävyyksiä, sillä ne tuli kuvattua edellisellä kerralla 10v sitten.
Ja onneksi tuli silloin käytyä kaikki tärkeät nähtävyydet läpi. Olimme silloin 11pv ja 10v nuorempia. Silloin ehti ja jaksoi.

Tuo ensimmäinen kollaasi on kuvattu Au Printems-tavaratalon kattoterassilta, josta aukeaa upeat näkymät ympäri Pariisin. Kuvista näkee, että hento harmaa saastesumu leijuu kaupungin yllä.

 

Kuvasimme paljon kauniita yksityiskohtia. Takorautaiset ranskalaiset parvekkeet ovat kertakaikkisen taidokkaita kädentöitä. Niitä ei voi lakata ihailemasta.
Oli kauniita lyhtypylväitä, joissa oli koristeita rungossa. Vanhaa ja upeaa.
Hienoja ovia ja seinäkoristeita. Onneksi ovat säilyneet ja restaurointia on käynnissä.

 

Laitan kollaasin paikasta, jossa kaikkien ei tule ehkä käytyä Pariisissa.
Kyse on Pére Lachaisen hautausmaasta, joka on miellyttävän rauhallinen joskin melko raskas kävelypaikka.
Sinne ei kuulu liikenteen melu ja siellä oikein tuntee rauhoittuvansa.
Hautausmaa on Pariisin arvokkain ja sijaitsee puita kasvavalla kukkulalla.
Me kävimme edelliselläkin kerralla siellä ja sinne on haudattu paljon kuuluisuuksia.
Siellä lepäävät mm Edith Piaf, Oscar Wilde, Jim Morrison, Yves Montand, Simone Signoret, joiden haudoista kuvat. Viimeksi mainittujen yhteisen haudan vieressä oli ainoat koivut, jotka näin hautausmaalla.

 

Missä sitten kävimme?
Istuskelimme Champs-Elysées'n kahviloissa, joimme cappucinoa ja katselimme ohi kulkevia ihmisiä.
Vietimme kiireettömiä päiviä, seuraillen kiireisten pariisilaisten kulkua.
Kirpputorilla saimme vierähtämään yhden päivän. ( Siitä seuraavassa postauksessa ).
Notre-Damessa kävimme ja kiertelimme La Citén saarta.
Kävelimme Seinen rannalla.
Kävimme Invalidikirkossa, jossa on Napoleonin viimeinen lepopaikka.
Sacré-Coeur ja Louvre jäivät minulta näkemättä tällä kertaa - polvet tekivät tenän.
Mies kuljeskeli kolmena viimeisenä päivänä yksinään. Luxembourgin puistossa kävimme yhdessä ja sen jälkeen Mies lähti kaupungille. Ei olisi lähtenyt, mutta minä vaadin sitä.

 

Asuimme kerrostalon ylimmässä kerroksessa, asunnossa oli viisto katto ja siellä ikkunat. Ja näkymä oli Pariisin kattojen yli. Niitä kattomaisemiakin jaksoin ihailla.
Kaikissa vanhoissa rakennuksissa oli savupiippujen yhteyteen liitetty kuin
korkeita saviruukkuja. Niitä oli paljon, paljon, silmänkantamattomiin.
Kuvat on otettu asunnostamme, paitsi ylävasen kuva. Pilvenpiirtäjä Tour Montparnasse näkyi meille.
Asuimme Luxembourgin alueella ja Montparnassen kaupunginosa on vieressä.



Kiitokset jälleen kerran edelliseen postaukseen kommenttinsa jättäneille ja vierailijoille sekä lukijoille!!


Aurinkoista viikkoa kaikille!!


Ulla-Kristiina :)

Syntymäpäivät

 

Olin eilen syntymäpäivillä. Pojanpoika Melkein Aikuinen on nyt sitten Aikuinen.
18v.
Mutta ehkä vielä menee hieman aikaa, kunnes on oikeasti aikuinen.

Oli oikein mukavat pienimuotoiset synttärit. Vain mummut, pappa ja äidin sisar perheineen. Ja tulihan sitten myöhemmin tuttu tyttökin juhlistamaan sankaria.

Kohotettiin maljaa, puhekin pidettiin ja onnittelulaulu laulettiin. Puheen piti tottuneen oloisesti päivänsankarin äidin mies. Ihailen suuresti ihmisiä, jotka tuosta vain pystyvät pitämään puheen, vaikka sitten lyhyenkin.
Sankari sai ansaitsemansa muotoiset huomionosoitukset.

 

Entä aika? Mihin se 18 vuotta noin vain hujahti?
Juurihan tuo oli pieni pojanvesseli, jonka kanssa leikittiin määrättömät ajat. Kierrettiin pellolla katsomassa myyränkoloja, vaikka mummilla oli korkokengät ja nailonit.
Onko siitä niin paljon aikaa, kun mentiin kylään ja poika aina odotti ovella. Hyvä kun sai takin ja kengät pois, niin jo tarttui pieni käsi omaani ja mentiin vauhdilla hänen huoneeseensa. Ovi paukautettiin lujaa kiinni, että kaikki vain ymmärsivät, ettei saa häiritä.

On onni saada olla isovanhempi.
Jotenkin se elämä kiertyy niin, että oman lapsen kanssa ei ehdi tekemään sitä kaikkea mitä lapsenlapsen kanssa.

Me mummut olemme olleet erilaisia pojalle. Mutta diplomaattisesti hän joskus sanoi, että molemmat mummut ovat parhaita omalla tavallaan.
Paras kiitos minkä voi saada.

Toivon sydämestäni hyvää ja onnellista elämää rakkaalle Aikuiselleni.

 

Vein valkoisesta gladioluksesta tehdyn kimpun päivänsankarille. Kamerakin oli mukana, mutta unohtui laukkuun.




Kiitokset jälleen edelliseen postaukseen kommenttinsa jättäneille ja vierailijoille!!
Kiitos myötätunnosta hyvät blogiystävät!


Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!!!


Ulla-Kristiina :)

Kotona jälleen

 

Olemme olleet jo muutamia päiviä kotona. Tulimme helteisestä kaupungista toiseen yhtä helteiseen.

Matka meni pääpiirteittäin hyvin, mutta mikään ei voita kotiinpaluuta. On kerta kaikkiaan ihana palata kotiin.

 

Niin, kaikki ei mennyt matkalla kuten suunniteltiin.
Syynä minun polvipirulaiseni. Ne joutuivat siellä niin kovaan rasitukseen, että viimeisenä lomapäivänä en liikkunut asunnosta mihinkään. Ja kahtena sitä edellisenä päivänä kävin vain Luxembourgin puistossa istuskelemassa. Puisto oli vain parin korttelin päässä asunnosta.

 

Entäs kotona sitten?
Tietokoneestani oli pätkähtänyt kovalevy rikki. Jos olisin pystynyt, olisin hyppinyt tasajalkaa.
Kone vietiin huoltoon, kuvat olivat tallella(?!) ja korjaus tapahtui päivässä.

 

Myös minä kävin huollossa. Pääsin heti terveysaseman päivystykseen. Polvet olivat niin ylirasittuneet ja tulehtuneet, että kumpaankin tökättiin kortisonipiikki. Ja viikko lepoa, liikkumista vältettävä.
Lisäksi haettiin kyynärsauvat. Pah! Olisin ottanut ennemmin samanlaisen rollaattorin, jolla vanha herrasmies viuhahti ohitsemme, kun kävimme ennen lääkäriä verikokeissa.

 

Kaikki kuvat ovat Luxembourgin puistosta.


Kiitos paljon kaikille edellisen postauksen kommentoijille! Hyvät matkan toivotukset olivat tarpeen.



Kauniita kesäpäiviä edelleenkin jokaiselle!!!

Ulla-Kristiina :)