Pariisi II
Emme ottaneet valokuvia Pariisista paljoakaan.
Ei kuvattu kuuluisia nähtävyyksiä, sillä ne tuli kuvattua edellisellä kerralla 10v sitten.
Ja onneksi tuli silloin käytyä kaikki tärkeät nähtävyydet läpi. Olimme silloin 11pv ja 10v nuorempia. Silloin ehti ja jaksoi.
Tuo ensimmäinen kollaasi on kuvattu Au Printems-tavaratalon kattoterassilta, josta aukeaa upeat näkymät ympäri Pariisin. Kuvista näkee, että hento harmaa saastesumu leijuu kaupungin yllä.
Kuvasimme paljon kauniita yksityiskohtia. Takorautaiset ranskalaiset parvekkeet ovat kertakaikkisen taidokkaita kädentöitä. Niitä ei voi lakata ihailemasta.
Oli kauniita lyhtypylväitä, joissa oli koristeita rungossa. Vanhaa ja upeaa.
Hienoja ovia ja seinäkoristeita. Onneksi ovat säilyneet ja restaurointia on käynnissä.
Laitan kollaasin paikasta, jossa kaikkien ei tule ehkä käytyä Pariisissa.
Kyse on Pére Lachaisen hautausmaasta, joka on miellyttävän rauhallinen joskin melko raskas kävelypaikka.
Sinne ei kuulu liikenteen melu ja siellä oikein tuntee rauhoittuvansa.
Hautausmaa on Pariisin arvokkain ja sijaitsee puita kasvavalla kukkulalla.
Me kävimme edelliselläkin kerralla siellä ja sinne on haudattu paljon kuuluisuuksia.
Siellä lepäävät mm Edith Piaf, Oscar Wilde, Jim Morrison, Yves Montand, Simone Signoret, joiden haudoista kuvat. Viimeksi mainittujen yhteisen haudan vieressä oli ainoat koivut, jotka näin hautausmaalla.
Missä sitten kävimme?
Istuskelimme Champs-Elysées'n kahviloissa, joimme cappucinoa ja katselimme ohi kulkevia ihmisiä.
Vietimme kiireettömiä päiviä, seuraillen kiireisten pariisilaisten kulkua.
Kirpputorilla saimme vierähtämään yhden päivän. ( Siitä seuraavassa postauksessa ).
Notre-Damessa kävimme ja kiertelimme La Citén saarta.
Kävelimme Seinen rannalla.
Kävimme Invalidikirkossa, jossa on Napoleonin viimeinen lepopaikka.
Sacré-Coeur ja Louvre jäivät minulta näkemättä tällä kertaa - polvet tekivät tenän.
Mies kuljeskeli kolmena viimeisenä päivänä yksinään. Luxembourgin puistossa kävimme yhdessä ja sen jälkeen Mies lähti kaupungille. Ei olisi lähtenyt, mutta minä vaadin sitä.
Asuimme kerrostalon ylimmässä kerroksessa, asunnossa oli viisto katto ja siellä ikkunat. Ja näkymä oli Pariisin kattojen yli. Niitä kattomaisemiakin jaksoin ihailla.
Kaikissa vanhoissa rakennuksissa oli savupiippujen yhteyteen liitetty kuin
korkeita saviruukkuja. Niitä oli paljon, paljon, silmänkantamattomiin.
Kuvat on otettu asunnostamme, paitsi ylävasen kuva. Pilvenpiirtäjä Tour Montparnasse näkyi meille.
Asuimme Luxembourgin alueella ja Montparnassen kaupunginosa on vieressä.
Kiitokset jälleen kerran edelliseen postaukseen kommenttinsa jättäneille ja vierailijoille sekä lukijoille!!
Aurinkoista viikkoa kaikille!!
Ulla-Kristiina :)
Syntymäpäivät
Olin eilen syntymäpäivillä. Pojanpoika Melkein Aikuinen on nyt sitten Aikuinen.
18v.
Mutta ehkä vielä menee hieman aikaa, kunnes on oikeasti aikuinen.
Oli oikein mukavat pienimuotoiset synttärit. Vain mummut, pappa ja äidin sisar perheineen. Ja tulihan sitten myöhemmin tuttu tyttökin juhlistamaan sankaria.
Kohotettiin maljaa, puhekin pidettiin ja onnittelulaulu laulettiin. Puheen piti tottuneen oloisesti päivänsankarin äidin mies. Ihailen suuresti ihmisiä, jotka tuosta vain pystyvät pitämään puheen, vaikka sitten lyhyenkin.
Sankari sai ansaitsemansa muotoiset huomionosoitukset.
Entä aika? Mihin se 18 vuotta noin vain hujahti?
Juurihan tuo oli pieni pojanvesseli, jonka kanssa leikittiin määrättömät ajat. Kierrettiin pellolla katsomassa myyränkoloja, vaikka mummilla oli korkokengät ja nailonit.
Onko siitä niin paljon aikaa, kun mentiin kylään ja poika aina odotti ovella. Hyvä kun sai takin ja kengät pois, niin jo tarttui pieni käsi omaani ja mentiin vauhdilla hänen huoneeseensa. Ovi paukautettiin lujaa kiinni, että kaikki vain ymmärsivät, ettei saa häiritä.
On onni saada olla isovanhempi.
Jotenkin se elämä kiertyy niin, että oman lapsen kanssa ei ehdi tekemään sitä kaikkea mitä lapsenlapsen kanssa.
Me mummut olemme olleet erilaisia pojalle. Mutta diplomaattisesti hän joskus sanoi, että molemmat mummut ovat parhaita omalla tavallaan.
Paras kiitos minkä voi saada.
Toivon sydämestäni hyvää ja onnellista elämää rakkaalle Aikuiselleni.
Vein valkoisesta gladioluksesta tehdyn kimpun päivänsankarille. Kamerakin oli mukana, mutta unohtui laukkuun.
Kiitokset jälleen edelliseen postaukseen kommenttinsa jättäneille ja vierailijoille!!
Kiitos myötätunnosta hyvät blogiystävät!
Aurinkoista loppuviikkoa kaikille!!!
Ulla-Kristiina :)
Kotona jälleen
Olemme olleet jo muutamia päiviä kotona. Tulimme helteisestä kaupungista toiseen yhtä helteiseen.
Matka meni pääpiirteittäin hyvin, mutta mikään ei voita kotiinpaluuta. On kerta kaikkiaan ihana palata kotiin.
Niin, kaikki ei mennyt matkalla kuten suunniteltiin.
Syynä minun polvipirulaiseni. Ne joutuivat siellä niin kovaan rasitukseen, että viimeisenä lomapäivänä en liikkunut asunnosta mihinkään. Ja kahtena sitä edellisenä päivänä kävin vain Luxembourgin puistossa istuskelemassa. Puisto oli vain parin korttelin päässä asunnosta.
Entäs kotona sitten?
Tietokoneestani oli pätkähtänyt kovalevy rikki. Jos olisin pystynyt, olisin hyppinyt tasajalkaa.
Kone vietiin huoltoon, kuvat olivat tallella(?!) ja korjaus tapahtui päivässä.
Myös minä kävin huollossa. Pääsin heti terveysaseman päivystykseen. Polvet olivat niin ylirasittuneet ja tulehtuneet, että kumpaankin tökättiin kortisonipiikki. Ja viikko lepoa, liikkumista vältettävä.
Lisäksi haettiin kyynärsauvat. Pah! Olisin ottanut ennemmin samanlaisen rollaattorin, jolla vanha herrasmies viuhahti ohitsemme, kun kävimme ennen lääkäriä verikokeissa.
Kaikki kuvat ovat Luxembourgin puistosta.
Kiitos paljon kaikille edellisen postauksen kommentoijille! Hyvät matkan toivotukset olivat tarpeen.
Kauniita kesäpäiviä edelleenkin jokaiselle!!!
Ulla-Kristiina :)
Subscribe to:
Posts (Atom)







