Olemme olleet jo muutamia päiviä kotona. Tulimme helteisestä kaupungista toiseen yhtä helteiseen.
Matka meni pääpiirteittäin hyvin, mutta mikään ei voita kotiinpaluuta. On kerta kaikkiaan ihana palata kotiin.
Niin, kaikki ei mennyt matkalla kuten suunniteltiin.
Syynä minun polvipirulaiseni. Ne joutuivat siellä niin kovaan rasitukseen, että viimeisenä lomapäivänä en liikkunut asunnosta mihinkään. Ja kahtena sitä edellisenä päivänä kävin vain Luxembourgin puistossa istuskelemassa. Puisto oli vain parin korttelin päässä asunnosta.
Entäs kotona sitten?
Tietokoneestani oli pätkähtänyt kovalevy rikki. Jos olisin pystynyt, olisin hyppinyt tasajalkaa.
Kone vietiin huoltoon, kuvat olivat tallella(?!) ja korjaus tapahtui päivässä.
Myös minä kävin huollossa. Pääsin heti terveysaseman päivystykseen. Polvet olivat niin ylirasittuneet ja tulehtuneet, että kumpaankin tökättiin kortisonipiikki. Ja viikko lepoa, liikkumista vältettävä.
Lisäksi haettiin kyynärsauvat. Pah! Olisin ottanut ennemmin samanlaisen rollaattorin, jolla vanha herrasmies viuhahti ohitsemme, kun kävimme ennen lääkäriä verikokeissa.
Kaikki kuvat ovat Luxembourgin puistosta.
Kiitos paljon kaikille edellisen postauksen kommentoijille! Hyvät matkan toivotukset olivat tarpeen.
Kauniita kesäpäiviä edelleenkin jokaiselle!!!
Ulla-Kristiina :)