Showing posts with label minä. Show all posts
Showing posts with label minä. Show all posts

30 kuvaa HAASTE

30 kuvaa haaaste/1 "Omakuva"


Löysin pomppanappisilmän blogista tosi kivan valokuvahaasteen.
Tämän voi napata kuka tahansa joka innostuu asiasta.
Teen tämän ihan omaan tahtiini, enkä välttämättä edes järjestyksessä.
Aloitan omalla kuvalla, minkä moni on jo nähnytkin.

Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema "vihreä"
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikki kuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseks
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

Odd Molly #868


I´m back!!!!
Mun selkäni osoitti eilen todellisia elpymisen elkeitä jumpattuani koko päivän.
Tänään heräsin virkeänä ja nukuin ekaa kertaa viikkoon hyvin.
Selkää ei särkenyt yhtään herätessäni ja pääsin ylös suht. ketterästi.
Niinpä päätin typyn kanssa, että tänään lähdetään fammun kyydissä Hesaan.
Mennään kahdestaan vähän hömpöttämään.
Tyttö on kasvanut silmissä ja kaikki housut on liian pieniä.
Ja huomasin Automiehen käyttävän edelleen 104cm alkkareita, eli olisi varmaan uusien aika niissäkin.


Nyt on mieli aikas korkealla, kun pääsemmekin pieneen reissuun.
Päälleni laitoin uuden ihanuuteni, eli Odd Molly Kahlo knit tunic #868.
Tuon nappasin ennakkoalesta täältä.
Olen SUPER happy, että sain tuon itselleni!!!
Nyt tarvii pitää kortit lompsassa, eikä ostaa mitään vastaavaa enää itselle.
Muuten keväällä on edessä kaurapuurokuuri...uh.


Iloista uutta viikkoa kaikille!

On syytä hymyyn!


5 päivää takana lääkkeitä ja ihovoiteita.
Ja ero on HUIMA!
En voi uskoa, mitä vauhtia mun kasvot paranee.
Nyt näkee jo eron poskissa, ovat kaventuneet.
Turvotus kasvoista on jo täysin poissa.
En malta odottaa, miltä kasvot näyttää parin kuukauden päästä.
Mies sanoikin eilen, että mun iho on melkein kuin olisin "kirurgilla käynyt".
Niin suuri ero on, että hänkin on sen todella huomannut.



Hymy huulilla lähdemme huomenna aamusta Sysmään, vanhempieni luokse.
Osallistun siellä äitini kanssa joulumyyjäisiin, mitkä on kuulemma pidetty Sysmässä 1800-luvun lopulta asti.
Jännityksellä odotan, millaiset ne ovat.
On ihana mennä viettämään yksi vuorokausi vanhempieni kanssa.
Sunnuntaina haemme Lahdesta pienen Nella-kultsivauvamme kotiin.
Sitten voi meidän joulu todella alkaa...