Just some thoughts

Ihanaa kun on talvi!
Rakastan tuota lumen tuomaan valoa ja lämpöä.
Minusta lumi on lämmintä. En palele ulkona, jos siellä on kunnolla lunta.

Mietin tuossa, että viitsinkö tästä kirjoitella...
Mutta koen, että blogissani on tärkeää myös elämän vaikeampien asioiden käsittely, edes pienessä määrin.
En tiedä miksi, mutta minusta se tuntuu luontevalta puhua niistä täällä.

Moni varmaan muistaa, että sain puolitoista vuotta sitten "keskivaikea masennus" diagnoosin.
Se ei ole tässä matkan varrella mihinkään muuttunut, vaikka olo onkin jo aivan eri.
Olen käynyt psykologilla tämän koko ajan.
Lääkereseptin sain taskuuni puoli vuotta sitten.
Olen erittäin lääkekammoinen ihminen.
Koko tämän ajan pohdin, että aloitanko lääkkeet terapian tueksi.
Uutenavuotena tein päätöksen aloittaa. Se oli myös syy, miksi täällä blogissa on ollut aavistuksen hiljaisempaa.
Ajatus ei alkuun kulkenut ihan täysillä.

Minä syön Seronil 10mg yhden päivässä.
Lääke on miedoimmasta päästä ja annos on todella pieni.
Alkuun palelin aivan hulluna.
Olisin voinut oksentaa aamusta iltaan ja vain nukkua.
Oireet helpottuivat muutaman viikon jälkeen, mutta väsymys on jäänyt.
Sekin pitäisi helpottua vähitellen.

Minulla lääke auttaa pitämään sen pahimman alamäen poissa.
Ikään kuin hammaslääkärissä saat puudutuksen ja sinua porataan. Tiedät missä kohtaa kuuluisi sattua, mutta ei satukaan. Näin asian siis koen.
Tunnen, kun olo meinaa huonontua, mutta niin ei käykään. Olo pysyy ihan hyvänä koko ajan.
Pieni määrä on minulle sopiva.
Olen oikeasti tyytyväinen, että uskaltauduin ottaa lääkkeet terapian tueksi.

Masennusta ei tarvitse kenenkään hävetä!
Se on Suomessa tabu ja asiasta pitäisi olla hiljaa. Miksi?
Kuka tahansa voi sairastua siihen milloin vain.
Siihen on apua, tukea ja lääkkeitä. Tästäkin paranee ajan kanssa.
Itse olen sairastanut tätä "kroonisesti" yli 10 vuotta. Apua tajusin hakea vasta vuosia myöhemmin.
Ihminen kun tottuu kaikkeen. Sairaudesta, pahasta olosta tuli osa minua, mitä osasin jollakin tavalla hallita.
Mutta ihmisen ei kuulu tottua siihen.
Nyt tiedän, miten mahtavalta tuntuu, kun olen päässyt hurjasti eteenpäin.
Kun tunnen enemmän itseäni, ja tiedän mihin pystyn.

Itse aloitan psykoterapin ensi kuussa.
Kela korvaa 37e käynniltä korkeintaan kolmen vuoden ajan.
Terapeuttini palkkio tunnilta on 80e.
Itse käyn kerran viikossa, vähintään kaksi vuotta.
Omavastuu on tuossa aika korkea. En osannut odottaa, että itselle jää maksettavaksi melkein 2000e vuodessa. Se on todella paljon!
Mietin kuukausia, että mitä asian kanssa teen.
Päätin mieheni kanssa, että se raha on silti sijoitus tulevaisuuteen.
Se on sijoitus minuun!
Kun aloitin terapian, päätin, että vien tämän loppuun asti.
Ja viedäkseni tämä projekti loppuun, on minun käytävä psykoterapiassa tuo kaksi vuotta.
Tulee varmasti olemaan vaikea, mutta samalla upea matka omaan itseen.
Ehjä, kokonainen minä, on suurin palkinto mitä voin saada.
Se on motivaationi ja palkintoni.

Olisi ihana kuulla muiden kokemuksia terapiasta ja masennuksesta.
Ymmärrän, jos halut anonyymisti asiasta puhua.
Asiattomia kommentteja en tule julkaisemaan.