Mä pääsin työviikon päätteeksi ihan itsekseni kaupoille tarkoituksena katsella Pukinpussiin täytettä perheen pienimmiille (ja ehkä jotain siinä sivussa itsellekin ;) Meillä oli myös Mammankammarin Virpin kanssa sovitut treffit ja pieni jännitys helmeili ihanasti vatsanpohjassa. Katseiden kohdatessa väkijoukossa molempien suupielet nousivat vienoon hymyyn ja hetki oli kuin taidokkaasti ohjatusta elokuvasta. Juttu luisti ja tapaamisesta jäi lämmin kiva olo. On mielenkiintoista, millä tavoin elämä kuljettaa toisten samanhenkisten luo. Kun jonkin tapahtuman tai sattumusten kautta elämämme hipaisevat toisiaan ja jättävät jäljen, toiset suuremman, toiset pienemmän, mutta jäljen kuitenkin. Virpin kanssa olemme vaihtaneet ajatuksia huuto.netin ja blogin pidon lomassa muutaman vuoden verran ja nyt sitten tavattiin livenä ekaa kertaa. Suosittelen muillekin. Hakeutukaa "samanmielisten" seuraan. Verkostoitukaa! Silloin oppii paljon myös omasta itsestään.
Blogin kirjoittaminen ei ole mullekaan enää pelkkää yksinpuhelua ja ajatusten virtaa vaan kokonainen elämäntapa. Olen sitä mitä kirjoitan eli tästä on muodostunut lifestyle. Bloggailun suola ei kuitenkaan ole yksin kirjoittamisessa vaan myös siinä, miten paljon saa teiltä lukijoilta: arvokkaita ajatuksia, kivoja kommentteja ja monenmoisia toivotuksia, myös kutsuja kahville, glögille, saunasiiderille, jopa vierailulle koko perheen kera. Olen saanut vinkkejä vapaana olevista tonteista, kun kerroin etsivämme uuden kotimme paikkaa, osan kanssa on jaettu murkkumurheita, vaihdettu ruokaohjeita, parannettu maailmaa. Ja jokunen on tunnistanut mut kaupassa/ kaupungilla (mikä on musta hassua, kun olen omasta mielestäni kuitenkin ihan tavallinen tyyppi ja blogissa on vain peukalonpään kokoinen naamakuva ;) Eli vaikka on työ, opiskelu, perhe-elämä ja harrastukset, niin jostain aina löytyy aikaa ja kipinää kirjoittaa. Muutamat teistä kysyivät, kun kerroin aloittavani työt, että miten opiskelujen nyt käy? Samanlaisia kysymyksiä olen saanut myös koskien tätä blogia, että miten tämän nyt käy? Mutta eihän näiden mitenkään käy, tai ihan hyvinhän näiden käy, sillä nämä ovat mun stressinhallintakeinojani ;) Muistan lukeneeni jostain, että haasteisiin virittävä positiivinen stressi ja aktiivisuus ovat tärkeitä mielenkiinnon ja kehittymisen kannalta. Mä olen varmaan aina tiennyt sen ja tykännyt sen vuoksi asettaa itselleni haasteita (kääntöpuolena sitten tietty, että olen usein aivan liian ankara itselleni). Mutta jatkuvan kiireen ja aikataulutetun elämän suorituspaineissa ei sovi unohtaa, että ilman riittävää palautumista myös se kiva kiire kuormittaa ja stressaa. Mutta ainakin mun luonteelle sopii, että on monta rautaa tulessa, sillä jämähtäminen ja totaalinen pysähtyminen olisivat suoranainen kauhistus. Rohkenisinko kysyä, millaisia stressinhallintakeinoja teillä on?
Ovatko lenkki+liikunta sun juttusi vai mieluummin suklaa+sohvannurkka?
Vai voiko saada molemmat eli ensin lenkki ja sitten soffa
(ja sitten vaikka Johnny Depp töllöttimestä ;)
-Sally-